BLANK SPACE AND TISSUE SCARS

Kuroitan tyyneen virtaan ajatuksia, täynnä taivaalta satanutta levottomuutta.
Kärsimättömyys saa kynsinauhat kuivumaan malttamattomuus humisee korvissa tehden sekunneista raivostuttavan epämukavia.
Herne, puolikaskin seitsemäntoista patjan alla saa pyörimään tympääntyneenä aamun sarastukseen saakka, jos annat sen pitää sinut valveilla. Kuiskaa enkeleille sydämestäsi aatteet, jotka eivät sielusi runsautta ruoki. Kuiskaa kiitollisuus kauneimmillaan kukkakedon reunalla nauraen, mielekkäästi täysin syyttä.

Beauty and the Beast

Päivänsäde oli pieni ja hento, teki töitä jotta
 lento elämään olisi kaunis. Sulki silmänsä
 kaikelta pahalta mitä mailmaan on luotu, rukoillen 
surun turtuvan. Syvän käsittämättömän surun,
 jota ihmiskunta vuodatti öljyisinä kyynelinä 
kaiken kauniin päälle tahrien viattomuuden. 

Itkuisena omasta pienuudestan ja riittämättömyydestään
 päivänsäde saatettiin samettisten siipiensä varaan,
 tuomaan valoa ympärilleen.
 Sinisilmäisen viattoman uteliaisuuden
 sokaisemana tanssahtelemaan polkua,
 jota riittämiin mieli mustuneena enkelit 
tulisivat hakemaan tykönsä.

Sädekullan hämmentyneet ja sumenneet silmät 
tiputtelivat kylmiä kyyneliä, jättäen hehkuvia helmiä kärventyneeseen sammaleeseen.
 Jos peittää silmänsä noesta ryytyneillä
 kämmenillään tarpeeksi lujasti, sysimusta
 usva ei tanssittaisikaan läpi öljyisten
 polttavien kyynelten upottamaa kauhusta
 huutavaa suota. Liian hidas,
 tuskasta vaiertava sävel määrää tanssin vaikeat askeleet.

Se eksyttä äidin kyyhkysen valon matkalla. 
Siipien ollessa vielä vedenpintaa hivelemättömät,
 turvan antavaa kevät tuulta ja auringonlaskun
 taikaa kokematta.
 Päivänsädettä kuvottaa yksinäisyyden
 tunnottomuus ja tyhjyys. Silmät ovat vieläkin 
tiukasti ummessa vierittäen laiskasti viivytellen 
viimeistä kyynelvanaa. Äänettömän avunhuudon 
hehkuva kimmellys hukkui siipien
nyrkkiin puristamiseen, joka puhallettiin 
vietellen likaiseksi tomuksi.

Lämmin ja vahva kämmen silittää siipirikkoisen
 valonlapsen kasvoja hoivaten. Hellästi,
 kuin posliininukkea kantaen sulkee syvälle
 turvalliseen syliinsä hyräillen hiljaa.
 Läheisyys ja kaukaisesti tutulta tuntuva seesteinen,
 peloton olo saavat hennon helpottuneen hymyn
 nousemaan Päivänsäteen rohtuneille huulille.
 Menninkäinen hymäilee lohdullista melodiaa, 
joka keinuttaen kannattelee kyyhkysen ajatuksia
 kirkkaammiksi. Pyyteetön huolehtiminen ja
 kutitteleva rakkauden tunne liikuttavat sädettä 
sisintä lämmittävällä kauneudellaan.

Vahvan voimaannuttavan hymyn vapistessa
 huulilla Päivänsäde avaa hitaasti,
 luottaen silmänsä. Henkeäsalpaava suoristunutta 
selkää värisyttävä käsittämättömän kaunis valo
sokaisee suuret, metsän lumoavaa vihreyttä
 loistavat silmät. Valo jota löytämään äiti
 kyyhkypienensä luottaen lähetti,
 asettuu syleilemään Sädekullan 
järkkynyttä sielua suudellen hellästi ruhjeita.
 Kirkkaampana kuin koskaan loistaneet silmät 
levittävät katseellaan näkymätöntä kauneuttaan
 leijailemaan kevyenä tietoisuuden ympärille. 
Lumoutuneena, jokaisella hengenvedolla 
elämää itseänsä vetävä ja joka hetkellä kokonaisempi.

Säteen katse on täysin uppoutunut Menninkäisen
 syviin sielukkaisiin silmiin, joiden
 vastustamattomasta lumosta ei tahdo irroittautua .
 Menninkäisen huulille soljuu kaunein hymy, 
jonka Päivänsäde on koskaan omakseen saanut.
 Entistä syvemmät silmät syleilevät kyyhkysen
 onnesta säkenöivää sielua,
 täyttäen sen täydellä ja joskus tunnetulla rakkaudella, 
jota Menninkäisen monta mailmaa nähyt sielu on varjellut mukanaan. 

Päivänsäde nostaa mustan kaavun hupun 
syleilijänsä silmiltä, nähdäkseen yötä rakastavan
voimakkaan hengen kauniimpana, kuin 
kukaan koskaan voi nähdä. Säde pieni raottaa
 huuliaan tajutakseen ettei sanoja tarvita, 
sielumme ovat jo pitkään kuuluneet yhteen.

I hope you know now how it feels like to be outside

taas kerran palaan vapaaseen ajatuksen juoksuun.
Monta sivua on kääntynyt, ja liian monta kirjaa on suljettu kokonaan. Kirjoja, joiden kertomat tarinat ovat jääneet kesken.

 Katselen kirjoja, sitä tuhkaa mikä niistä on jäljellä, jalkojeni juurella. Potkaisen kasallista tuhkaa turhautuneena, kiukun kyynelten valahtaen tahtomattani, pyytämättä pitkin kasvojani.

 Oma kirjani makaa hiljaa edssäni, sateen kastelemana. Viimeinen kappale on repaleinen ja teksti on tuhriintunutta.

En pidä lauseista, joista saan selvää.

im trapped inside of this octavarium

Vapaa ajatuksen juoksu. Tahdon tyhjentää mieleni kaikelta siltä, mitä sinä olet saanut minut ajattelemaan ja tuntemaan.
 Tämä rakkaus on susi pukeutuneena pellavaksi. Tämä tuska on susi pukeutuneena hurmioksi. Rakkaus, jonka sinulle annoin liian aikaisin on nyt sinulla. Tiedän, etten tule saamaan sitä koskaan saman kokoisena takaisin. Olet repinyt sen kappaleiksi ja tiputellut sitä syliini pieninä hippuina.

Nyt, kun sinä olet rikki minä en voi kuin odottaa, odottaa aikaa, jolloin tiedät mitä haluat tehdä. Tehdä minun kanssani. Ajelehdin synkässä joessa. Aika ajoin uoman takaa paljastuu kirkkain rakkauden valo, joka sokaisee minut ja tuskani. Toisen uoman takaa saapuu pimeys joka hukuttaa minut ja toivoni. 

Sinä olet se joki, jossa ajelehdin uppoavassa veneessä. Jos vene uppoaa, olen kokonaan sinun. En osaa korjata venettä, joten sen upoaminen on vain ajan kysymys. Se, lähetätkö veneen hylyn ja minut ajelehtimaan pinnan alla, vai syleiletkö minua ja veneen hylkyä virrassasi, on asia jonka vain sinä voit päättää. Se tekee minusta toivottoman, olen ajanut itseni taas siihen tilanteeseen, että olen täysin toisen, epävarman ja huojvan tornin varassa koko elämäni käsissäni.

Pyyhit kyyneleeni ja sait minut tahtomaan jäädä. Jäädä sinun vaaralliseen, mutta niin toivottoman vastutamattomaan syliisi. Kaksoiselämäsi pimeän puolen iloksi. Sait minut uskomaan kauneuteen, joka minusta loistaa. Sait itse voimaa vetäessäsi valoani sieluusi, jota et minulle koskaan lupauksista huolimatta avannut. Olin sinun syysi hymyillä ja sinun syysi itkeä, mutta koska olen pimeän puolen pieni valo, olen salaisuus. Olen salaisuus josta kukaan ei tiedä. Se tekee minusta heikon lasin joka sinun on vaarallisen helppo särkeä.

Huoneessa kaksitoista on myötätunto

tahdon että perhonen kuolee.

en halua kuulla sen tuskan huuota, mutta haluan syleillä sitä elottomana.

 omia sen kokonaan itselleni.

 silittää sen elottomia siipiä ja painaa huuleni sen kylmää kehoa vasten.

 haluan antaa perhoselle rakkautta vasta kun se on lentänyt viimeisen lentonsa. rakkaus jonka näen ja rakkaus jonka koen, kun katson perhosen lentävän saa minut nousemaan uuteen aamuun ja se saa minut joka ilta itkemään itseni uneen.

 haluan rakastaa perhosta oikein. haluan herättää sen uudelleen eloon.

patenttia pilvilinnoille ja klassista musiikkia

Halusin palaa sain liekit. Jäin kiinni elämän kauneuteen ja vaaraan. Olin elossa ja halusin tuntea silti lisää Intohimo oli sokeaakin lujatahtoisempaa ja sai minut takertumaan tunteeseen, että on elossa. Tein sen suurimman virheen ja oletin että olen kylläinen. Nousin korkeammalle kuin koskaan ja iskeydyin Taivaasta maahan kovemmin kuin koskaan. Luulin itkeväni onnesta, kunnes näin varjon syleilevän minua. Kaunis tunne joka satuttaa kertomatta nimeään. Käskee tulla lähemmäs, lupaa ollaa satuttamatta. Kävelen sitä kohti polttaen itseäni askel askeleelta. 

Kun pääsen perille en ole enään tarpeeksi vahva ottaakseni siitä kiinni. Uskon vieläkin sen kauneuteen vaikkei hän näytä enään kasvojaan. Varjo halaa minua sisälläni selkä selkääni vasten. Haluan kuolla sen syliin. Tahdon täyttää koko olemassa oloni sen polttavasta kylmyydestä.

silti voin valehtelematta kertoa. Olen onnellisempi kuin koskaan. ilman erityisiä syitä. 

onnellisempi kuin koskaan. täynnä elämää.

what´s going on in that beautiful mind

minä ja mun lempinimet

emppu emppuli memmi memmy emmy emmuli memmuli mema memska memski memsku murspa mömmö mämmi emmis empula mempula mönjä 

viimesen viiko top 3

juju- onnea zatelite remix

juju- 7 ämmää

juju- hullu

mitä uutta ? ei mitään uusia housuja lukuunottamatta.

On kesä ja on vapaus ja on kaikki. Ei elämäs oo mitään mikä masentais. Onnellisuus ei oo tapa elää, se on oma päätös. Ja oon"päättäny olla onnellinen". tottakai joskus vituttaa, mut se kuuluu elämän ja sen jälkeen on taas helpompi olla onnellinen ja nauttii kaikista pienistä hetkistä mitä eteen tulee. Mut silti aina välillä tuntuu että hukkuu
En oo enää masentunu. Se takapakki on jo menny. Mun ei tarvii enää taistella sen asian kanssa koska tiiän etten oo masentunu tällähetkellä. Sillon ku tuntuu et hukkuu, mua pelottaa että se masennus tulee taas. Sillon ku se tuli syksyllä pelkäsin kuollakseni et mulla on taas 5 vuoden helvetti edessä. Elämä mullistu ku tajusin et siitä voi taas nousta parinki viikon jälkeen.

Silti se hukkumisen tunne kalvaa mua enemmän kun sen pitäis. 

MOI BLOGGER !

nyt löyty aikaa tälle superkuva postaukselle !

oon viettäny nyt viimesen viikon parii yötä lukuunottamatta lindan kanssa, eikä olla edes vielä hermostuttu toisimme pahasti. 10kk erossa tekee ihmeitä :D 

oon ollu menossa kokoajan ja lepääminen on jäänt tosi vähäseks. mulla on jo melkein juhannusrytmi päällä, eli pääsen nukkumaan neljän jälkeen. ylös mut on revitty joka aamu viimestään kymmeneltä.. *__*

keskikesänjuhla me lindan kanssa vietään oitin kulmilla mökillä. jos suunnitelmiin ei tule muuttujia me

lähetään jatkaa avartavaa matkailua mikkelin mökille jussin jälkeen. vauhti ei lopu :)

vantaan seutulan makeita maisemia. matka starttasi kuusankoski oy:lle mun

serkun duunipaikalle

mulle esiteltiin entuudestaan tuttua lääniä pyöräkuormurin kyydissä, koska

mua ei jaksettu katella toimistossa (yleisen pahennuksen aiheuttaminen asiakkaiden edessä oli liikaa)

eikä siinä sitten kauaa nokka tuhissut kun mut tyrkättiin rattiin ja sanottiin hoida homma mä käyn kahvilla!

enhänmä edes hitto tiennyt miten toi kone pyörii :D sit mun uusi taito paljastu, vedin ihan ässänä kaapeleita konttiin yms rekkalesbotouhuu

H-serkku lisäs someen valvontakameraruudusta napatun "memmi töissä" kuvan, 

johon H:n työnantaja tuli heittää kommenttia

sit oli to aamu kello 8.57 ja oli niin prkeleen jännät paikat! oltiin lindan äidin ja muiden komiteoiden kanssa lentokentällä oottamassa tyttöö kotio.

pidettii parin tytönkaa lindalle welcome home partyt, jotka loppu lyhyeen ku juhlakalu nukahti.

perjantain saldo oli saada hongkongin mk:n laukku hajalle. sydäntä särkee menettää ainoo käsilaukku.

matka jatku kohti lahtea pakettiauton takakontissa kylmä-ja matkalaukkujen seassa

sit kun lindan pikkubroidin rippijuhlat oli juhlittu, hengailtiin metsässä ja fiilisteltiin elämää

järven rannalla

koin su aamuna törkeen tilanne onnelisuuden kun ton pörröpään takaraivo oli ensimmäinen asia minkä näin kun heräsin hyvin nukutun yön jälkeen :)

sunnuntaina kun päästin kotiin, äiti ja isi halusi viedä lindan ulos syömään, joten päädyttiin hyvigolfin ravintolaan, safka oli tosi hyvää ja järki hintasta (suosittelen :))

olin keskiviikkoon asti kotona (oma sänky oli ihanampi kun ikinä) ja käväsin tattoohekalla lisäämässä väriä mun pari kk vanhoihin tatuointeihin.

keskiviikon vietin tampereella uudessa euroopassa porukoiden kanssa, perhetutuilla. tää talon emäntä T on äitin parasystävä, jonka mäkin oon tuntenu ihan pikkulikasta asti. T on saanut 2 pikkusta poikaa joista toinen on meidän kummilapsi. Ilta meni niin lepposasti, että äiti leikki lasten kanssa, miehet katto jalkapalloo ja mä saunoin, tissuttelin ja höpisin "teinijuttuja" T:n kanssa.

äiti tuli hoitaa ystävänsä lapsia, niin T hoiti mua.

asiaan milläänlailla kuulumattoman kuvan myötä toivotan railakasta juhannusta!

muistakaa jättää aivot ja avaimet narikkaan.

pelastusliivejä ja turvavöitä unohtamatta